kinkyilyä ja tr00-kinkyilyä

Näin viime yönä unta, että joku oli nimimerkillä "paavi" kommentoinut blogitekstiäni: "se että nuori tyttö on kiinnostunut bdsm:stä ajatuksen tasolla ei tee hänestä vielä bdsm-ihmistä. sitominen ja kevyt piiskaus ei ole vielä bdsm:ää"

En muista, kommentoinko takaisin paaville, että voi hakea uskovaisensa muualta. Tämä on minun päiväkirjablogini.

Mitä on BDSM? Mitä on "todellinen" BDSM? Kuka on Todellinen Master/Mistress, kuka Oikeasti Sub?

Miksi se minua kiinnostaisi? Ehkä sen vuoksi, että aloittelijan epävarmuudella vielä arastelen puhua jostakin, josta minulla ei ole kokemusta. En halua, että tätä blogia lukevat luulevat, että haastelen täällä totuuden suulla ja kirjoittelen nettiin edustaen jotain muuta kuin omaa seksuaalisuuttani, omia ajatuksiani ja omia kokemuksiani. Vähän niin kuin teini-ikäiset Demi.fi:ssä: "harrastinko mä seksiä jos en lauennut? jos poikaystävä laukes? jos otin suihin mut ei menty sisälle? jos laukesin, mut se ei koskenut mun klittaan?"

Samanlaista teinin innostusta, pelkoa, epävarmuutta ja odotuksia minäkin käyn nyt lävitse. Tiedän mikä kiihottaa, mutta en tiedä miten omat halut tulisi yhdistää toisen ihmisen halujen kanssa, millä termeillä minä asioista puhuisin, ettei tulisi epäselvyyksiä. Kun joku sidotaan, piiskataan ja pakotetaan orgasmiin, onko se Maustettua Vaniljaa? Jos ei jää jälkiä, onko se tavallista kinkympää seksiä? Eikö BDSM ole vain kattokäsite, jonka alle sitten mahtuu kaikenlaiset erilaiset asetelmat, sadistit ja masokistit, Rouvat ja piiat, Daddyt ja girlit, Omistajat ja omistetut? Toiset haluavat selkeitä roolileikkejä asuineen, toiset haluavat olla "omia itsejään" - mutta eikö näissä jutuissa ole aina tietyt roolit sovittuina? Ei kukaan voi eikä jaksa olla Dominoiva, vahva ja viisas jatkuvasti. Ei kukaan voi aina heittäytyä toisen vietäväksi. Eikö se ole kovin raskasta? Kantaa toisesta aikuisesta ihmisestä niin suuri vastuu?

Täytyykö Kinkyllä olla aina jokin fetissi? Pukeutuuko Kinky nahkaan, PVC:hen ja latexiin? Täytyykö Kinkyn paljastaa tissit, jos määrittelee itsensä subiksi? Kuuluuko Todelliseen BDSM:ään väistämättä 24/7-asetelma? Että valtasuhteet ovat jatkuvasti läsnä?

Siinä tapauksessa minä taidan harrastaa tätä leikki-BDSM:ää makuuhuoneessani suljettujen verhojen takana koko loppuelämäni.

Minä en ole kiinnostunut palvelemaan ketään 24 tuntia vuorokaudessa, seitsemänä päivänä viikossa. Minua ahdistaa ajatus, että olisin jonkun "oma" sillä tavalla, että joku jatkuvasti pitäisi huolta siitä, että olen menossa eteenpäin, että kehityn, että teen sovitut asiat. Minä haluan mennä eteenpäin omin avuin, kehittyä itse kehittymisen vuoksi, tehdä asiat, koska löydän motivaation itsestäni, en toisen miellyttämiseksi. En, vaikka minusta saattaisi sellaista luonteenlaatua makuuhuoneen ulkopuoleltakin löytyä, ja minut on saanut aina tekemään asioita, ponnistelemaan uutterammin enemmän kehuilla ja ihailulla kuin materiaalisilla palkinnoilla. Saan tyydytystä siitä kun olen laittanut ystäville kahvit ja pullat kaikki sievästi, mutta minä en näe sitä palveluna oikeastaan. Päinvastoin, se on minun tapani hallita tilannetta: minun tavarani ovat minun tavaroitani. Minun kaapeilleni ei mennä penkomaan. No mukin saa mennä ottamaan, jos janottaa, mutta kyllä minä hätkähdän, jos minun jääkaappiani availee tai kahvit keittää joku muu kuin perheenjäsen tai läheinen ystävä. Minä en päästä reviirilleni ketä tahansa, vaikka olen asunut yksin yli viisi vuotta ja olisi jo ehkä aikakin löytää jotakin parisuhteen tapaista. Ihailen vahvuutta, itsenäisyyttä, omillaan toimeentulemista. Ihmisissä roikkuminen, epävarmuus, jatkuva hyväksynnän hakeminen ärsyttää omia syntejäni, joita pidän piilossa, vaikka tämä blogi varmasti antaa ymmärtää toisin). Kiltti ja ystävällinen ihminen haluan olla, haluan olla Hyvä Ystävä, haluan tiiviitä suhteita enkä viihdy seurassa vain seuran vuoksi. Vaadin niiltä harvoilta ihmissuhteilta, joita minulla on henkistä läheisyyttä ja syvällisyyttä ja ne riittävät minulle vallan hyvin. Väsyn suuressa joukossa ja parin päivän vierailu hyvänkin ystävän tai perheenjäsenen luona uuvuttaa minut niin, että minun on pakko saada olla omissa oloissani pari päivää sen jälkeen, ja tulen kärttyiseksi, jos joku vie tuon tarvitsemani tilan minulta. Minun tapani huolehtia sinun tarpeistasi on minun tapani osoittaa, että olet minulle tärkeä. En ajattele, että kukaan on minua arvoasteikossa korkeammalla ja ylempi auktoriteetti niin, että toimin siten miten toimin, koska Hänen sanansa painaa enemmän kuin omani. Sellaista valtaa minä en koskaan ole valmis toiselle antamaan, en vaikka tietäisin 110% varmuudella, että hän käyttäisi sitä oikein.

Valta-asetelmien lipuminen arkeen taas... Jos minä olisin parisuhteessa D:ni kanssa, se voisi olla... hauskaa. Sellaiset pienet eleet silloin tällöin. Mutta ei, ei minua voi käskyttää viemään roskapussia joka kerta ja minäkin haluan tulla huomioiduksi ja hemmotelluksi. Minä olen tyytyväinen sessioihin, joiden aikana tapahtuu mitä tahansa D:n mieleistä ja minä olen vain käyttöesine, jonka halut joko huomioidaan tai sitten ei. Minä en arjessani jaksa lähteä vetämään mitään roolia, jossa kadotan itseni. Olisi hyvä, jos selviäisin tästä elämästä kiitos itseni, saavuttaisin asioita täysin minuna ja saisin olla ylpeä omista saavutuksistani. Haluan henkisesti vahvaksi, haluan hyvän itsetunnon. Haluan antaa huolenpitoa ja haluan vastaanottaa sitä, ilman sitoumuksia, puhtaasta rakkaudesta. BDSM on jotain, joka tuo minulle voimaa ja jonka näkyminen elämässäni tekee minusta juuri vahvemman, onnellisemman ihmisen. Toisille 24/7-asetelmat toimivat, sillä he saavat siitä juuri sen syvän tyydytyksen. Pystyn ymmärtämään ja olen kiinnostunut, jossakin määrin myös kateellinen, että jotkut ovat niin sulassa sovussa itsensä ja toistensa kanssa. Mutta ei, ei minulle. Minua ei voisi sanoa "orjaksi", ei "pikkuiseksi". Minä pelkään, että tulen riippuvaiseksi ja satutetuksi ja häväistyksi, kun (jos) toinen ihminen lähtee.

Jos se tekee minusta huonomman, "epäaidomman", karkkikauppasubin, olkoon niin. Minä en kaipaa hyväksyntää tai määrittelyjä ulkopuolelta eikä se ole tämän seikkailun ja minun seksuaalisuuteni rakentumisen tarkoituskaan. Tarkoitus on nauttia, nauttia silloinkin kun kärsii, ei kärsiä siksi että nauttii.

Olen saanut taas uuden vastauksen seuranhakuilmoitukseeni, joka on pistänyt miettimään, kuinka paljon olen valmis joustamaan omista haluistani. En ole tästä naisesta oikeastaan kiinnostunut. Minua kaivelee edelleen, ettei mustikkametsän nainen enää vastannut minulle ja erityisesti nyt, kun tämä nainen - olkoon vaikka neiti Lumpeenkukka - ei tunnu tietävän BDSM:stä mitään. Hän yhdstää sen rajuun seksiin, mutta määritelmät kuten sub tai Dom ovat hänelle ilmeisesti täysin vieraita. Hän vastaa minulle, niin kuin kai yleisesti päiväkahviseuranhakuihin vastataan, kuvailemalla tarkasti ulkonäköään ja seikkoja, jotka eivät minua varsinaisesti kiinnosta - minä vähät välitän, oletko ajeltu vai et, millainen pukeutumistyylisi on tai kuinka paljon tupakkaa kulutat. Mielestäni oma ilmoitukseni oli selkeä, ja siitä huolimatta hän kyselee, olenko minä kiinnostunut dominoimaan häntä.

Pieni switch minussa kohottaa turhautuneesti päätään, ja näen itseni kiinnittämässä neiti Lumpeenkukkaa (kasvoton, pieni siro nainen) tuoliin ja täristämässä hänelle orgasmin samalla kun piirtelen nimikirjaimiani veitsellä hänen ihoonsa.

Ehkä joskus. Joskus olisi mukava kokeilla, miltä piiiskan toisessa päässä oleminen tuntuu, mutta minä en ole kiinnostunut dominoinnista varsinaisesti. Sadistia minusta sen sijaan löytyy hieman. Noiden asioiden erittely jollekulle, joka tietää asioista vain pintapuolisesti tuntuu tällä hetkellä hyvin raskaalta. Opettajaa minusta ei saa.

Huokaisen, ja päätän vastata Lumpeenkukalle rehellisesti, että niin kuin ilmoituksessani sanottiin, minä haen näitä asioita. Rajumpikin seksi maistuisi tänä loputtomana kuivana kautena, mutta pelkään liikaa, että ajaudun johonkin rooliin, joka ei vain tunnu itsestäni hyvältä. Niin kuin kävi Aliisan kanssa... Minun miellyttämishaluni on minussa niin voimakas, että saadakseni toisen tyytyväiseksi olen valmis tekemään täysin omille intresseilleni vastaisia asioita, jotka jättävät minut kylmäksi ja turraksi ja ärtyneeksi: näitä asioita minä olisin halunnut. Minä en saa tästä mitään. Tämä laatikko ei sovi minulle.

On a different note, syksy on lähtenyt hyvin käyntiin. Opiskelu tuntuu maistuvan ja ostin hurjapäisyydessäni jumppakortin koko vuodeksi. Perjantaina kävin pitkän tauon jälkeen testaamassa ja petyin itseeni: mieli muistaa vielä, mitkä hypyt ja loikat sujuivat vuosi sitten niin hyvin, mutta nyt tuntuu kuin raahaisin perässäni täysin vierasta kehoa, joka ei liiku haluamaani suuntaan haluamallani nopeudella, johon sattuu ja joka jumittaa seuraavana päivänäkin. Lihaskipua minulla on oikeastaan ollut ikävä, mutta kesän lenkkeilyn jälkeen kuvittelin, että olisin ollut paremmassa kunnossa mitä olin. No. Ehkä jouluun menessä olen saavuttanut taas tuloksia.