aika aktivoitua?

Jonotamme piiskattavaksi. Tai Kirsi jonottaa, minä olen vilkaissut kerran huoneen läpi ja todennut, että en halua pyllistää noista kenenkään edessä, vähiten Kirsin. Tai ehkä tuon naisen, mutta hänellä pitää kiirettä alastoman miehen kanssa, jolla näyttää olevan yltiöpäisen hauskaa kidutettavana. Huone toisi mieleen jonkinlaisen Danten Helvetin kuiluista kiertelevine Raipattarineen ja ilman täyttävine voihkaisuineen, jos kaikki ei tapahtuisi niin hallitusti, kiltisti omaa vuoroa jonottaen.

"Etsä tykkää? Piiskasta."

"Eiku emmä kehtaa. Mulla on sukkahousut."

"Voi sekin jonkun fetissi olla."

Hymyilen laimeasti. Katseeni etsii sitä univormupukuista joukkoa, joka ohitti minut hetki sitten ja jonka edessä minä olin pidättänyt hengitystäni, jännittynyt äärimmilleni. Jumaliste miten hyvännäköisiä ihmisiä.

"Mut se ei oo mun fetissi."

Kirsi naurahtaa ja nyökkää. Hän on täällä enemmän kotonaan kuin minä ja vaikka en olekaan kateellinen, kyllä minua harmittaa, että kuulun täälläkin vähemmistöön. 

"Pekka*. Heteroseksuaali."

Tartun käteen hieman epävarmana, hymyilen toivoakseni rennosti ja avoimesti.

"Nurkkaanajettu. Lesbo...seksuaali?"

Minä en tiedä, tuijottaako takanani seisonut mies minua nyt tarkemmin kuin ennen, mutta tietysti minusta äkkiä tuntuu siltä, että hänen katseensa poukkoilisi Kirsin ja minun väliä kuin yrittäen etsiä merkkejä siitä, kumpi meistä piiskaa toista. Pekka alkaakin heti teititellä minua kunnes tarkennan, ettemme me Kirsin kanssa ole itse asiassa yhdessä. Ja silloinkin minusta tuntuu, että nyt Kirsi ottaa minuun etäisyyttä, ja katoaa pian meidän edessämme seisseen miehen kanssa huoneeseen piiskattavaksi.

"Sä siis..."

"Tykkään naisista, joo." Nyökkäilen rauhallisesti. Ei mitään hätää. Etsin katseellani Kirsiä ja puolittain pohdin, pitäisikö minun lähteä nyt kun on vielä kivaa. Ei täällä ole minulle mitään. Ei sillä että olisin mitään hakenutkaan. Sykkeeni on hieman koholla, sillä tämä on ensimmäinen kerta, kun olen käyttänyt itsestäni sanaa lesbo täysin tuntemattomalle ihmiselle, miehelle, ja vielä heterolle. Suuri hetki, jonka aikana yritän näyttää rennolta ja välinpitämättömältä. Haluan, että Pekka ohittaa asian yhtä rennosti ja välinpitämättömästi. Älä Pekka nyt sano mitään ikävää. 

"Mites toi... käytättekste... käytäksä Elmu-kelmua, niinku..."

Jos olisin itsevarmempi ja näissä tilanteissa sanavalmiimpi, vastaisin että joskus pistän kelmuttaen naisia yltäpäältä ympäri ja tungen matka-arkkuun, se on se mun juttu. Mutta vitsi saattaisi mennä ohitse, sillä Pekka on pukeutunut farkkuihin ja hän on melkoisen humalassa eikä hänen olisi siksi edes tarvinnut erikseen vielä täsmentää, ettei käy yleensä "näissä paikoissa" (homobaareissa tai kinky-tapahtumissa). Se tuli kyllä selväksi.

"Elmu-kelmua? Ei... aukileikattua kortsua ehkä. Siis tuntemattomien kanssa. Ja ihan suuseksisuojia, mut ne on aika kalliita."

Pekka nyökkäilee enkä minä jälkikäteen muista, mitä hän sanoi. Ylipäätään minusta on absurdia ja melko huvittavaa, että me olemme kinky-bileissä ja ainut kysymys, mikä minulle keksitään esittää koskee suuseksiä, josta minä en edes pidä, mutta joka tietysti on ainut tapa, jolla pimpilliset harrastavat seksiä keskenään. Ehkä heteromiehet eivät sitten koskaan itse anna suuseksiä.

Tilaa on liian vähän ja ihmisiä on liian paljon, mutta minusta tuntuu siitä huolimatta voitokkaalta olla paikalla. Kulunut vuosi ei ollut mikään menestys, muuten kuin ehkä opiskelu- ja työasioiden suhteen, mutta ne veivätkin minusta kaiken energian keskittyä parantamaan seksielämääni tai pohtimaan seksuaalisuuteni kieroumia. Pikku hiljaa olen taas tehnyt paluuta, näen ihmisiä enemmän kuin viimeisen kahden vuoden aikana ikinä, käyn Tinder-treffeillä, käyn sateenkaaribileissä, BDSM-workshopeissa, nyt myös kinkybileissä. Ehkä minulla pian on jotain kirjoitettavaa. Tällä hetkellä olen keskittynyt hakemaan itselleni edes säännöllistä vaniljaseksiseuraa (fwb, fuckbuddy, mitä näitä nyt on), sillä siitä on - hetkinen - 1,5 vuotta kun olen suudellut huulet ruvelle ja kynsin hampain kiskonut toista ihmistä päälleni. Välissä olen saanut satunnaisesti piiskaa ja ollut sidottavana, mutta en minä sitä erityisemmin saamiseksi laske.

En ole koskaan ollut erityisen läheisyydenkipeä tai koskettelijatyyppiä, mutta tänä kesänä yksinäisyys on tuntunut voimalla koko kehossa - oikein pelästyn, kun yhtenä yönä makaan kippuralla sängyssäni enkä saa nukutuksi, koska haluaisin niin kovasti olla pideltävänä.

*Pekan nimi muutettu. Niin kuin kaikkien muidenkin nimet tässä blogissa.