Minä en seurustele, se on tullut hyvin selväksi. En myöskään juuri harrasta seksiä, sekin on tullut hyvin selväksi varmasti. Kinkyilyäkin pääsen harjoittamaan yhtä harvoin, joten kun tilaisuus tulee, minä tarraudun jokaiseen muruseen, mitä saankaan on se sitten neuloja tai sitomista tai korsetissa ja sukkanauhoissa oleskelua. Kun sitten tuli mahdollisuus päästä viettämään pienen tutun porukan kanssa aikaa yhdessä ja päästä toteuttamaan kinkyilyä, luonnollisesti pelkoni kasvoivat päässäni jännittää-niin-että-kohta-perun-kaiken -tasolle:
Entä jos jään yksin?
Entä jos kukaan ei edes puhu minulle?
Entä jos mokaan, saan tilaisuuden ja sitten teen jotain kammottavalla tavalla väärin?
Päätin, etten odota mitään. Ja silti kuitenkin odotin, sillä tilaisuus oli ainutlaatuinen monella tapaa, olin viimeinkin, vuosien jälkeen, päässyt jonkinlaiseen "piiriin" sisälle, minulle oli avautunut ovi, jonka takana tapahtui kaikenlaista, mistä kuulee vain suusta suuhun, ei yleisillä kinkyfoorumeilla. Joku tuntee jonkun, se joku päätetään kutsua mukaan. Nyt minä viimein olin se joku.
En edes osannut pelätä sitä, että joutuisin jonkinlaiseen "kilpailuasemaan" muiden masokistien tai bottomeiden kanssa, sellaista ei ollut koskaan käynyt minulle, sillä en ollut ollut aiemmin yhtä suuressa joukossa ihmisiä. Kun me sitten kokoonnuimme yhteen ja ihmiset alkoivat etsiä toisistaan yhteisiä kiinnostuksenkohteita, minä huomasin, että jättäydyn taas sivuun, etten saa pyydettyä mitään, että pelkään niin paljon torjutuksi tulemista tai sitä, että kanssani tehdään vain "säälistä", että muut bottomit ovat minua paljon kiinnostavampia/viehättävämpiä/kokeneempia. Menin lukkoon. Olin aiemmin puhunut erään toisen bottomin kanssa ujoudesta ja yksinäisyydestä ja samaistunut moniin häneen kokemiinsa asioihin, mutta kun sitten näimme livenä ja olimme juuri sellaisessa pelottavassa tilanteessa, jossa yksinelävät (seksi)juhlissa ovat, hän ei vaikuttanutkaan enää yhtään samallalailla epävarmalta kuin oli puhunut ja jota minä olin edelleen.
Tunsin itseni huijatuksi.
Hän oli ensinnäkin kaunis, paljon kauniimpi kuin minä, upea Lumikki, kun taas minä muistutin enemmänkin Jörö-Jukkaa. Hän nauroi paljon ja teki itsestään helposti lähestyttävän, minä taas ahdistuin ja vetäydyin kuoreeni ja katselin ristiriitaisin tuntein, miten hän sai juuri sitä mitä minä olin tullut hakemaan, huomiota topeilta ja sadisteilta, kokemuksia, kosketuksia, mustelmia, seksiä, orgasmeja. Minä tunsin, ettei minusta ollut kiinnostunut kukaan, en ollut yhtä mielenkiintoinen kuin Lumikki, jolle sai tehdä niin paljon enemmän asioita kuin minulle, joka en vain pystynyt samaan. Samalla olin myös ihaileva ja iloinen, että hän sai niin paljon korjaavia kokemuksia, sillä asiat, joista hän ennen oli puhunut, olivat rankkoja, samanlaisia kokemuksia vuosien yksinolosta kuin mitä minulla. Mutta minun oli enää vaikea yhdistää enää häntä ja sitä samaistuttavaa ihmistä toisiinsa, sillä nyt edessäni oli joku aivan muu, itsevarma, onnellinen, upea satuhahmo jostakin Kaukaisesta Kaukaisesta Maasta. Ehkä se sitten oli rooli, jonka hän veti Oscar-tasoisesti. Tunsin myös kateutta, huonommuutta.
Itse seksimökkiviikonloppu meni kuitenkin hyvin, lopulta. Oli palju, oli sauna, oli järvi ja oli metsä, sisällä mökissä seksiin ja seksuaalisuuteen avoimesti suhtautuvia, lämpimiä ihmisiä. Minäkin pääsin loppuviimein Nuorikon kanssa pussailemaan, kertomatta hänelle, että kyseessä olivat ensimmäiset suudelmat koko korona-aikana ja ensimmäinen kerta pitkään aikaan, kun minuun koskettiin ja minua pidettiin hyvänä. Makasin silmät kiinni, hieman etäällä ruumiistani, sillä liiallinen paikalla oleminen olisi varmasti avannut itkuvirren sisälläni ja olisin päätynyt nyyhkimään Nuorikon olkaa vasten. Hän asetteli lantioilleen sträppärin ja me päädyimme syrjäisempään huoneeseen koskettelemaan, nauramaan - ja lopulta panemaan.
Se oli ensimmäinen kerta, kun minun sisälleni työnnettiin muuta kuin sormia. Ja se oli ensimmäinen kerta, kun minä panin jotakuta strap-onilla (yllättävän teknistä). Varsinainen intohimo puuttui, keskityin vain liikuttelemaan lantiotani edestakaisin, pohtimaan, miltä minusta tuntui, tuntuiko miltään, miten merkillistä olikin, ettei tämä ollut niin ihmeellistä kuin mistä olin haaveillut. Pidin eniten siitä, kun Nuorikko kipusi minun ylleni, painoi käteni patjaa vasten ja ratsasti päälläni. Meistä kumpikaan ei tullut. Olisin toivonut, että hän olisi vielä lopuksi pannut minua takaapäin, mutta en kehdannut pyytää ja hänkin oli mieluummin pantavana, niin kuin kaikki naiset, joiden kanssa minulla joskus on, ja siksi seksielämäni on niin epätyydyttävää. Miksihän minä vedän puoleeni vain bottomeja?
Seksimökki kaikista epävarmuuksistani ja täyttämättömistä (mutta myös täytetyistä) odotuksistani huolimatta herätti minut kuitenkin jälleen jostakin kotelovaiheen horroksesta, jossa kehoni ja mieleni oli ollut. Olen alkanut haluta taas, olen alkanut tuntea nälkää. Olen alkanut katsella ihmisiä ja tilanteita niin, että ne voivat olla minullekin mahdollisia, minun on mahdollista saada hyvää seksiä, sessioita, nautintoa.
Se ajatus ohjaa minua tänä vuonna. Halu.
