ensimmäiset seksibileet

[Teksti on kirjoitettu ennen koronapandemian alkua vuonna 2020]

 

Eyes Wide Shut. Orgiat. Bakkanaalit. Jumaluuden tavoittelua.

Minä korjaan sieluni säröjä lähtemällä seksibileisiin. Teen sen vain huomionhalusta, pelkästä toivosta siitä, että minua kosketettaisiin ja minä saisin koskettaa. Vaikka kertoessani siitä Teijalle alan jälleen kerran naurettavasti vähättelemään koko juttua:

Ei, ku mä meen sinne vaan katteleen.

Ei ku vähän jotain shibaria ois ehkä kiva päästä kokeilemaan.

Siis mä nään siellä nettituttuja, haluun jutella niille livenäkin joskus.

Pyh ja pah. Mielessäni minä olen jo elänyt sata fantasiaa siellä täällä kulkevista huulista, kynsistä pureutumassa ihooni, orgasmeista, jotka tukahtuvat toisen naisen ihoa vasten ja aivan sairaimmissa päiväunissani minä löydän sieltä jonkun samanhenkisen kuin minä, tai edes jonkun, joka haluaa minua myös toisen, kolmannen kerran.

Kenties hieman tavallisesta poikkeavampi Tuhkimo-satu. Olen valmis tekemään kaikkeni, että saan lasikengät jalkaani ja koen jotakin taianomaista.

Valmistaudun tapani mukaan tuntikausia. Pesen, kuorin, sheivaan, rasvaan ja voitelen kehoani kuin hääyötään odottava morsian. Viilaan, lakkaan, nypin ja kiharran. Valkoisen sijasta puen päälle tietysti mustaa ohutta pitsiä ja toivon, että peilikuvan eteerinen ilmestys ei katoaisi iltaan mennessä ja sieltä ei tuijottaisi minua sen sijaan hikinen, tahmeasti meikattu akka liian piukassa korseletissa ja lyttään astutuissa kirpparikorkokengissä.

Rakennus itsessään ei kerro ulkopuolelle, että sisällä harrastettaisiin haureutta kaikin mahdollisin tavoin. Se on ruma betoninen kenkälaatikko, jonka nähdessämme vaihdamme Kirsin kanssa epävarman katseen: Onks se toi?

Ulkopuolella hortoilee pari orvon näköistä kulkijaa, joista yhden sateenkaarilaukku loistaa hämärässä kaiken harmauden keskellä. Me seuraamme sateenkaarta, sen päässä on ovi ja me astumme sisään, ensimmäisenä minua on vastassa Tissit ja muistan ensimmäiset kinkybileeni joskus kauan sitten. Tällä kertaa katson Tissejä luontevasti silmiin, hymyilen lämpimästi ja tunnen heti olevani oikeassa paikassa.

Seuraavana sunnuntai-iltapäivänä klo 16.58 iskee ensimmäinen häpeäflashback: minä nain itseäni ehkä kymmenen vuotta vanhempaa naista sormillani keskellä huonetta, jonka laitamilla kuka tahansa saattaa katsella meitä, enkä välitä paskaakaan. Muistan vaaleanruskeat silmät, jotka katsovat minuun melkeinpä rakastuneesti, pupillit laajenneina (ota minut, omista minut, näytä mitä naisten välinen nautinto voi olla), muistan mustan pitsibodyn ja siihen kiinnitetyn lapun: olen Ensikertalainen. Minä täytän roolini tulisena lesborakastajattarena hyvin, vaikka itse sen sanonkin. Ensimmäistä kertaa minua ei vaivaa olla se, joka vie asioita eteenpäin. Nyt minä olen itse valinnut osani ja nautin olla hänelle Se Nainen, ensimmäinen kokemus, hän, josta ehkä kerrotaan seuraavana päivänä kumppanille. Tämä on yhtä paljon minun fantasiaani kuin naisen, joka voihkii allani ja saa lopulta orgasmin, kaksi, kolme, minun sormieni ympärillä. Taianomaista. Joka ikinen kerta.

Silti muistikuva muuttuu. Bileissä minulla on ollut kivaa, nukuttu yö taas vääntää kokemuksen joksikin inhottavaksi, jolla on ehkä Aliisan ääni. Millainen tasapainoton kakara käsittelee päättynyttä suhdetta irstailemalla? Yritänkö minä todistaa jollekin näkymättömälle yleisölle jotakin? Eikö ole säälittävää tuntea tällaista ylpeyttä siitä, että joku haluaa minua, haluaa suudella minun huuliani, haluaa minut sisäänsä?

Vieressäni kymmenen sentin päässä minusta harrastetaan seksiä, enkä minä ole moksiskaan. Täällä saa katsoa. Silti minä huomaan jatkuvasti vain nopeasti skimmailevani alastomia vartaloita ja punastuvani, jos katsekontakti kestää kahta sekuntia kauempaa. Kieputan juuttiköyttä nilkkani ympärille ja juttelen vieressäni istuvan Kirsin ystävän kanssa opinnoistani. Selkäni takana joku saa orgasmin, ja minua hymyilyttää jatkuvasti. En haluaisi olla missään muualla.

Kun tulee minun vuoroni, annan naisen viedä kätensä epävarmasti stringieni reunalle ja etsiä hetken hapuillen klitoristani. Sitä ei tunnu löytyvän ja nainen kuiskaakin minulle, ettei tiedä mitä on tekemässä. Tunnustelen hetken omia tunteitani: en ollut odottanut, että tekisin täällä mitään tällaista. Tämä ylittää jo odotukseni, tämä on tarpeeksi. Sanon sen Ensikertalaiselle ja hän selvästi rentoutuu.

"Missä sut voi nähdä taas?"

Mietin sitäkin muutaman sekunnin: tämä on on tarpeeksi. Sen sanon pehmeämmin, kevyesti ("Ehkä seuraavissa bileissä") ja Ensikertalainen nyökkää. Näen hänen vilkaisevan rannekelloaan, "Voi kauhea, kello on jo tasan, mun mies on jo varmasti alhaalla odottamassa", ja minä nauran ja annan hänelle synninpäästön lähteä takaisin elämäänsä. Venyttelen nautinnollisesti patjalla ja katselen kattoon omahyväisesti virnistellen. Minä tein sen. Olen Maailman nainen, minä tulen, näen, saan ja otan. Kuvittelen kaikkien katsovan minua ja nousen ylös niin kuin en olisikaan, keräilen lattialle riisutut koruni ja haukottelen hieman, paistattelen onnistumisen lämmössä, en ajattele Aliisaa - kuin ehkä aivan pikkuisen, sillä tavalla häijysti ja riemukkaasti, jota en ikinä tunnustaisi kenellekään ääneen ja fantasioin hänen olevan kateellinen minusta, jos tietäisi. Bileet ovat siltä osaltani siinä, on helppo lopettaa, kun on huipulla ja matkalla takaisin kotiin katson kaikkia vastaantulevia itsevarmasti silmiin: Minä olin hetki sitten Seksibileissä.

Kokemus on siis kaikin puolin hyvä. Miksi seuraavana päivänä alan tuntea häpeää? En usko kenenkään tosissaan katsoneen minua, ainakaan kovin pitkään, sillä katseltavaa oli niin paljon muutenkin. Silti mietin, miltä olen näyttänyt. Miten minä nyt sillä tavalla, aivan näkyvällä paikalla? Seksinhän pitäisi olla yksityistä, se ajatus on taottu niin syvälle päähäni, että jopa seksibileissä, jossa ajatus ja mahdollisuus seksin harrastamiseen on itsetarkoitus, jokin minussa sotii sitä vastaan. Vietän seuraavat kuluvat päivät vuoroin euforisessa ja itsetyytyväisessä hykertelykuplassa, vuoroin ahdistuen siitä, että näytinkin vain typerältä, ja lopulta koko kokemuksesta tulee neutraali, jotain, jota odottaa jatkossakin. Minusta tulee hieman ahnas, seuraavalla kerralla haluan lisää, haluan julkisesti piiskaa ja tulla naiduksi sträppärillä seinää vasten, haluan löytää Viettelijän lisäksi myös muita minuja, joista minulla ei vielä ole aavistustakaan.