häpeästä ja halusta

Toivon, etten kuulosta liian mahtipontiselta aloittelevaksi subiksi jos sanon, että olen tiennyt olevani kinky jo lapsesta lähtien.

No, en "tiennyt", sillä kun jollekin ei ole sanoja, se vähän niin kuin lakkaa olemasta. Nytkin minun on vaikea kuvailla tarkasti sitä tunnetta, joka lapsena minussa heräsi, kun joku sitoi kiinni.

Muistikuvissani se on jotakin hyvin samanlaista, jota nytkin päälle parikymppisenä koen ajatellessani sitä. Kiihdyttävää, vähän häpeällistä. Tunne siitä, että tekee jotain kiellettyä. Nyt pitäisi pelätä, mutta sen sijaan minä nautin tästä. Pistä tiukemmalle, vie minun käteni taakse, älä anna minulle yhtään liikkumavaraa. Haluan vastustella. Haluan tuntea, etten oikeasti pääsisi tästä mihinkään.

Pelottele minua.

Ei sellaista voi kuitenkaan suoraan pyytää. Haluan, että keksit sen itse. Minä olen tässä aivan tahdoton.

Muistan lapsuudestani elävästi unen, jossa naapurin kiusaajapojat sitoivat minut kiinni tolppaan ja vanhin heistä todella käytti minua hyväkseen. Aika sairas penikka, vai?

Disneyn Peter Pan -animaatiossa on kohtaus, jossa intiaaniprinsessa sidotaan kiinni ja aiotaan hukuttaa.

Barbileikeissä kaikki saivat aina kärsiä. Yhden kasvot pilasin sillä, että maalasin nukelle mustan silmän ja poistin sen leikin lopuksi kynsilakalla, jolloin siltä lähti koko silmä.

Ala-asteella löysin pornolehtiä, joita luin salaa omassa huoneessani sydän kurkussa. Vein ne aina takaisin paikalleen ja vannoin itselleni, etten enää koske niihin.

Kuvat eivät kiinnostaneet minua niinkään paljon, enemmänkin nautin kiihottavista tarinoista. Yläasteella löysin ne likaisimmat, joissa puhuttiin rumasti. Vielä nykyäänkin eroottiset novellit, joissa on dialogia ovat suosikkejani. Aivan viime aikoina olen löytänyt GoneWildAudiot, joissa anellaan olemaan nussimatta perseeseen.

Tosiasia on, ettei minua saa laukeamaan, jos en itse samaan aikaan ajattele, että joku kuiskii korvaani kiihottavia, julmia sanoja. Narttu. Huora. Lutka. Tykkäät tästä, vai mitä. Anna Isännälle sitä persettä. Haluat lujempaa. Kaikki ne pornokliseet, jotka päivänvalossa saattaisivat jopa naurattaa, mutta jotka kuitenkin joka kerta saavat sydämen sykkeen kiihtymään ja painamaan katseen maahan häpeästä. Kyllä, kyllä tykkään, haluan. Nopeiten tulen videoille, joissa bottom itkee ja vinkuu aivan aidonoloisesti. Niiden jälkeen suljen kuitenkin välilehdet pientä itseinhoa tuntien ja työntäen taas sen mielestäni, että mitä tulikaan katsottua.

Jonkun pitäisi rangaista minua näistä haluistani, niin ehkä ne sillä lähtisivät.

Häpeä on mielenkiintoinen tunne. Kuvittelen, etten käsittele sitä hyvin: kun minut häväistään, kun huomaan joutuvani epämukavaan tilanteeseen, alan hyvin helposti itkeä. Haluan kadota, haluan vain kadota. Oksettaa. Olen epäonnistunut. Nyt kaikki näkevät minut, nyt kaikki tuomitsevat. Ne tilanteet leikkaavat aivoihini sellaiset jäljet, että vielä vuosienkin päästä ne herättävät saman valkohehkuisen kuumotuksen mieleeni, että peitän kasvoni. Miksi se piti tapahtua!

Ja kuitenkin haluan, että minua alistetaan? Kun K sanoo "narttu", se ei tunnu hyvältä. Se asettaa minut hänen alapuolelleen ja minä sallin sen, välillä helpommin, välillä vaikeammin. Vielä en ole itse itseäni kutsunut niin. Ylpeys ei anna periksi. Kunpa kuitenkin joskus antaisi ja voisin päästää irti häpeästä ja jäädä vain kellumaan sen pinnalle kaikkien katsottavana. Nyt ei ole enää mitään menetettävää. Minä olen hetken vapaa. Mikään ei hallitse minua, voin antaa vallan hetkeksi jollekin toiselle. Sitä minä janoan. Kun löytysi joku tarpeeksi vahva, joka jaksaisi kantaa myös minun häpeäni ja synkimmät ajatukseni ja ehkä vetää niistä esiin jotain kaunista ja hyväksyttävää.