Blogi tietysti hakee vielä muotoaan, ja olen aikani kuluksi lueskellut, millaisia ja minkätyyppisiä seksiblogeja netin syövereistä löytyy. Luonnollisesti minua kiinnostaa vain ne kinkymmät kokeilut. Paljon on seksistä bloggaavia naisia. Pelkkiä naisia.
Miesnäkökulma olisi kiva. Joku oikein analyyttinen Dom.
No. Ehkä tämä ei olekaan seksiblogi perinteisessä mielessä. Miten minä voisinkaan kirjoittaa jostain, jota ei edes tule juuri nykyisin harrastettua? Tai oikeastaan koskaan, seksikertani ovat laskettavissa kahden käden sormilla... Viimeksi olen saanut lokakuussa. Yhden yön jutut ei kiinnosta (kömpelöä, ei niille koskaan uskalla sanoa mitä oikeasti haluaisi) ja viimeisimmän suhdeviritelmäfiaskon jälkeen karttelen kaikkia ja kaikkea. Elämässä on muutenkin ollut taas paikallaanpoljentavaihe. Olen kyllästynyt kaikkeen. En tahdo tehdä mitään, en nähdä ketään. Pelkään vähän, että pudottaudun elämästä kokonaan pois. Kaikki muut tuntuvat pääsevän jatkuvasti johonkin, minä kuljen takaperin. Vituttaa ja surettaa jatkuvasti. Eikä se ole mitään, mille kukaan toinen voisi oikeasti tehdä mitään. Vika on minulla korvien välissä, pitäisi itse itsestään löytää taas se motivaatio ja kiinnostus edes yrittää. Ei tällaista oloa voi selittää kenellekään Ei siihenole mitään sanottavaa. Muuta kuin "voi voi" ja "pärjäile". Vittu pärjäile. Vihaan sitä sanaa. En halua kuulla sitä. Niinpä en kerro tästä kenellekään. Minä vain odotan, että se menisi ohitse ja löytäisi ne kultaiset keinot itse.
Oodi masturbaatiolle! Se taitaa olla ainut asia, joka ei aiheuta ahdistusta tällä hetkellä.
Audioporno on nykyisin hittipop. Eilen oli vaihteeksi yksi pitkä ja yksinäinen päivä kotona ja perinteinen perjantaipizza + netflixiä ennen nukumaanmenoa ei houkutellut sekään. Tunnen itseni entistä epäonnistuneemmaksi maatessani verkkareissa sohvalla ja syödessäni taukoamatta unohtaakseni kaiken paskan hetkeksi, joten kulutin koko eilisen lähinnä masturboimalla. Koko illan show. Ainakin kuusi orgasmia.
Minä saatan itsetyydyttää rehellisesti sanottuna tuntikausia. Ensimmäiseen orgasmiin menee helposti yli tunti. Ei siksi, että se olisi minulle vaikeaa. Voin aivan hyvin tulla viidessäkin minuutissa, jos tahdon. Mutta minä en halua, oikeastaan ne sekunnit, joiden aikana suusta kuuluu tahdoton aaaaah, keho kouristelee ja sormet koittavat jaksaa ei ole se paras hetki, ei minun mielestäni. Ei, parasta on kaikki ennen sitä. Valmistautuminen. Kiihottuminen. Kiihottuneena pysyminen. Se hetki kun päästää irti ja vain nauttii, kun kaikki tuntuu niin hyvältä eikä päässä ole yhden yhtä ajatusta. Kun tiedän huipun lähenevän, se on melkein pettymys - ei vielä, en tahdo vielä! Tahdon sen jatkuvan, vaikka vain muutaman minuutin levon jälkeen yleensä jo tahdon uutta kierrosta kunnes polvet lyövät loukkua eikä keho enää oikeasti jaksa. Nautinnon aallolla ratsastaminen on parasta.
Masturbointi on minulle siis hyvin tärkeää. On uskomatonta, että jotkut saattavat todellakin suuttua siitä, jos kumppani masturboi - aivan kuin se oli heiltä jotenkin pois! Tavallaan ymmärrettävää, jos seksielämä on ollut pitkään lamassa ja toista kiinnostaa vain oma käsi, mutta c'mon. Jokaisella on oikeus tehdä omalla keholla mitä tahtoo tai olla tekemättä. Tämä on minun ruumiini, ainoa asia, joka kuuluu vain minulle. Orgasmien kontrollointi ja 24/7 BDSM-suhde siis tuskin sopisi minulle. Tämä on asia, jonka kanssa olen tapellut niin pitkään, että kun viimein olen antanut itselleni rauhan, en halua että kukaan tulee sitä sörkkimään ja määräilemään missä ja koska ja missä asennossa ja miten.
Kai siihen liittyy aika paljon häpeällisiäkin muistoja. Pienenä itsensä koskettelu oli jotain hyvin pimeää touhua, joka piti tehdä peiton alla salassa ja luvata sen jälkeen itselleen, ettei enää tekisi sitä. Peitto myttyyn jalkoväliin oli pitkään ainut tapa, teininä löysin onnen käsisuihkuista ja taisin saada ensimmäisen, oikean kunnon orgasmin niin. Vesilaskut kuitenkin hirvittivät, joten lopulta "opettelin" saamaan tyydytyksen pelkillä sormilla. Sitten halusin jotain myös sisääni. Pari kesää sitten löysin anaaliorgasmit ja se oli menoa - peppujutut kuuluvat nyt minulla niihin harvinaisiin, "ylellisiin" hetkiin. Pepun kautta saatu orgasmi on kaikista tyydyttävin, "syvin" ja nautinnollisin. Tuhmaa, alisteista, kiellettyä, kivuliastakin. Ja samalla äärimmäisen kiihottavaa. Kunpa joku pian naisi minulta aivot pellolle niin. Tietäisi, mitä tehdä.
Olen lattialla patjalla pylly pystyssä, yöpaita lähes korviin asti valuneena ja kuuntelen, kuinka miesääni käskee levittämään jalkoja ja päästämään hänet syvälle peppuuni. Hän eläytyy osaansa hyvin, ja kun työnnän dildon itseeni, minun ei ole vaikea luisua kokonaan kuvitelmiini ja unohtaa olevani yksin. Hän huokailee. Bitch. Slut. You're letting me fuck you in the ass. Tietää, että nautin tästä. Ja se kestää pitkään. Laukean joka kerta yhdessä tuon tuntemattoman miehen kanssa, pelkästä hänen käskystään. Eikä se edes lopu siihen: kun makaan raukeana patjallani, audio jatkuu ja mies hymisee tyytyväisyyttään. En tunne olevani yksin enkä säälittävä. Toisin kuin pornoklippien katselun jälkeen, audiopornolla saatu orgasmi ei tunnu yhtä häpeälliseltä. Minun ei tarvitse sulkea välilehtiä heti ja käydä vessassa peseytymässä. Saatan vain maata paikoillani ja kuunnella, kuinka joku on viitsinyt äänittää hengityksensäkin loppuun tehdäkseen kaikesta mahdollisimman aitoa. Lähetän tuhat ja yksi suukkoa sinne jonnekin päin maailmaa noille pervoille, jotka ilmaiseksi äänittevät omaksi ja toisten nautinnoksi dirty talkkejaan.
Tätä kirjoittaessani tunnen kuitenkin lievää haikeutta ja surua. Mahtavat masturbaatiolla saadut orgasmit ovat jonkinlainen jatkuva tavoite (vielä on varaa parantaa, vielä voi päästä itsekseen intensiivisempiin tiloihin), mutta koskahan minä pääsen kokemaan sen toisen ihmisen kanssa? Pystyykö kukaan toinen tekemään näin minulle, saamaan minut yhdeksi väriseväksi massaksi ja uikuttamaan? Haluaako kukaan koskaan antaa sitä minulle? Kiihottuuko kukaan minusta niin paljon? Pystynkö minä ikinä päästämään irti sillä tavalla?
Löysin vasta blogisi, siksi kommentti vanhempaan kirjoitukseen. Tulipa mieleen, että hallitsevan osapuolen kannalta sub, jonka olisi enemmän tai vähemmän mahdotonta olla pitempiä aikoja selibaatissa, olisi ehkä melkoinen aarre sikäli kuin nauttisi näitä koskevan hallinnan luovuttamisesta - jos siis olisi niin, että subille ehkä epätoivoisestikin haluamaansa orgasmia isompi nautinto olisi jäädä ilman toisen (ja kiertotietä myös itsensä) nautinnoksi. Isosta lahjasta ja luottamuksenosoituksestahan siinä olisi kyse, ei varmaankaan mitään mikä sopisi satunnaiseen sessiointiin tai lyhyisiin suhteisiin, ja siihen pitäisi hallitsevan suhtautua asianmukaisella arvonannolla. Voin nopeasti kuvitella koko joukon nautinnollisen-piinallisia leikkejä, joissa orgasmin rajoilla kiemurteleva sub laitetaan ansaitsemaan laukeamisensa mielikuvituksellisin keinoin, heitetään kolikkoa koko illan jatkuneen kiusaamisen päätteeksi, pidetään huvin tai rangaistuksen vuoksi selibaatissa päiviä/viikkoja jne jne. Olisi hienoa seurata, miten sub kaiken ahdinkonsa keskellä syvällä sisimmässään nauttisi ja kokisi, että päätösvalta oman tyydytyksen suhteen olisi tavallaan liikaa ja väärin. Sopisi ehkä parhaiten herkälle ja vahvan sisäisen maailman omaavalle subille, tapahtuuhan puutteessa viruminen ennen muuta korvien välissä. Luulenpa että miehissä näin kokevia subeja on paljonkin, naispuolisissa ehkä vähemmän?
VastaaPoistaHei, kiva että löysit! Mitä nyt internetin ihmemaailmaa olen lukenut, minunkin silmääni ovat sattuneet miehet, jotka nimenomaan etsivät Dominaa, joka hallitsisi heidän orgasmejaan. Nautinnollis-piinalliset leikit kuulostavat nyt omaankin korvaan hyvältä, mutta tosiaan, luulen myös että pidemmässä vakituisessa suhteessa sellainen hyvin menestyksekkäästi onnistuukin! Joskus sen tapaista kokeilua on ollutkin jonkinlaisessa nettialistussuhteessa, mutta omalla kohdalla ei vain tuntunut toimivan - ei vain tullut oikeaa fiilistä siitä, että toinen olisi oikeasti arvostanut tarpeeksi omaa kärsimystäni. >:) Vähän pintapuolista ja väärällä tavalla turhauttavaa.
Poista