ensimmäiset kinkybileet

Vessassa vastaan tulevat ekat Tissit. Tuijotan sekunnin sadasosan ja pakenen koppiin. Tanssilattialta löytyy pari tuttua ja tuntematonta, hapuilen askelia ja mietin, miten kymmenessä vuodessa yhä edelleen tanssiliikkeeni ovat

edes-takaisin 

sivulta sivulle

 Käsiä ei uskalla nostaa.

Välttelen katsekontaktia kaikkin. Nurkassa Tissit (en tiedä ovatko ne samat vai eivät) kuiskivat jonkun miehen korvaa jotain ja käpälöivät pöydän alta. Sivusilmällä näen, että vieressänihän tehdään narutaidetta. Käännän katseen pois. Sitten takaisin. Ja pois. Naisella on punaiset hiukset ja Korkeat Korot. Ja sukkanauhat. Muuta en näe. Keskityn musiikkiin, se on parempaa kuin muualla.

Tanssin, mutta lattialla on niin paljon tilaa, että tulen liian tietoiseksi itsestäni. On mukavampaa, kun baari on täysi eikä tunne olevansa röntgenin alla. Ympärillemme kerääntyy ihmisiä ja kuvittelen ringin toisella puolella olevan miehen tuijottavan minua arvioivasti. Minä olen kiinnostuneempi hänen tyttöystävästään, mutta en uskalla tehdä katsekontaktia häneenkään.

Korkeat Korot sidotaan kiini monimutkaisin solmuin ja vähitellen katseeni alkaa liukua hänen suuntaansa jatkuvasti. Tuijotan, toivoakseni ihailevan näköisenä. Hän on kauneinta, mitä olen tänä vuonna nähnyt. Vasta kotona tajuan, etten muista hänen kasvojaan lainkaan ja totean, että ehkä se oli tarkoituksellista. Muistan vain pitkät punaiset hiukset, jotka valuivat sidotun kasvoille, asennon, joka pysyi samana alusta loppuun, katse lattiaan luotuna, jalat aavistuksen harallaan, hartiat kuitenkin rentoina. Mustat sukkanauhat. Pienet vaaleanpunaiset, tasaiset nännipihat (muistan ne, sillä omani ovat kaksi epämääräistä, suurta vaaleanruskeaa läiskää). Kaunis takapuoli. Kun hänet nostetaan ylös, mietin, mitä hän mahtaa ajatella. Olemmeko me kaikki vain epämääräistä massaa hänen tajuntansa reunoilla, vai onko hän unohtanut meidän olemassaolomme tyystin? Uskaltautuuko hän katsomaan hiustensa lomitse meitä, vai pitääkö hän silmänsä kiinni? Olen vakuuttunut, ettei hän kuule eikä näe mitään. Kuvittelen itseni hänen tilalleen ja miltä vieraiden (tuttujen?) ihmisten katse saattaisi tuntua. En voisi välittää, sillä mitään ei olisi tehtävisissä Vajoaisin häpeään ja antaisin sen huuhtoa ylitseni uudestaan ja uudestaan, ja pyörisin, pyörisin.

Korkeat Korot lasketaa alas ja show on ohitse. Toisaalla naista piiskataan, tai no, kevyesti läpsytellään ohuella ratsupiiskalla. Hänen kasvonsa minä muistan selkeästi, vaikka hän oli selkä minuun: niillä näkyi ylitsevuotava nautinto, ainakin puolet siitä tulee meistä katselijoista, joita hän saattaa tarkkailla edessä olevan peilin kautta. Hänen pikkuhousunsa on vedetty täydellisen valokuvauksellisesti polviin ja hänen jalkateränsä ovat kääntyneet hieman sisäänpäin. Kädet ovat kiinni puisessa penkissä ja hän kiemurtelee, kun piiska hipaiseekin paljaita pakaroita. Minä kiihotun. Toivon, ettei tämä olisi julkinen baari, jossa on sääntöjä, ja mies hänen takanaan voisi antaa raipan laulaa. Vatsassani polttelee miellyttävästi ja pidän kasvojeni ilmeen neutraalina, vaikka minun tekisi mieleni hymyillä koko hammasrivistöllä: varmistus. Suloinen varmistus. Minä pidän tästä. Tämä on minun juttuni. Minussakin on turn on -nappi ja minä tiedän, missä se sijaitsee.

Vielä en ole uskaltanut kertoa sitä kenellekään muulle.

Seurani lähtee yläkertaan, kun naista nuollaan pakaroiden välistä, mutta minä jään vielä hetkeksi paikoilleni. Ajattelen kaikkia niitä suuria kaupunkeja, joissa joka perjantai on mahdollisuus lähteä ulos ja tuntea itsensä hurmaavalla tavalla syntiseksi. Kuvittelen jonkun sitovan nahkaisen pannan kaulani ympärille ja kuljettavan ympäriinsä, ja minun vatsaani koskee: minä haluan, haluan.

Muuta ei tapahdu. Tapaan muutaman uuden ihmisen, jotka eivät kerro edes nimeään. En juo lainkaan ja baarimikko kohottaa miulle kulmaansa. En ole absolutisti, mutta voisin olla. Kohotan takaisin ja lähden ennen pilkkua. Kotimatkalla oloni on samalla tapaa euforinen kuin ensi kertaa homobaariin astuttua ja tiedän, että olen taas ottanut yhden aidon askeleen.

Selailen netti-ilmoituksia, arvioin, puntaroin. Muutamaa tuijotan pitkään ja klikkaan kuitenkin pois. Tänä vuonna.