ennen

28 tuntia ennen

Katselen itseäni ostoskeskuksen inva WC:n peilistä ja levitän vapisevin käsin huulipunaa. Ulkopuolelta kuuluu teinien naurua, lasten kiljuntaa, kuulutuksia ja ohikulkevien vanhempien tiukkasanaista ohjeistusta jälkikasvulleen. Olen juuri riisunut kaikki vaatteeni ja vetänyt ostoskasseista ylleni stay up:it, sukkanauhat, korseletin ja korkokengät. Pelkään jatkuvasti, että joku koputtaa vihaisena oveen. Vedän mekon vielä ylleni ja mumisen apuaa, kun huomaan, että ne stay up:ithan näkyvät mekon alta. Eivät ne saa näkyä! Minustahan näkee jo kaukaa, että...! 

Muuten kokonaisuus näyttää hyvältä, mitään ei taida puuttua. Mekkokin asettuu kivasti, ei ne H&M:n korsettihepenet ehkä aivan turha ja turhamainen keksintö ole. Minähän olen melkein... seksikäs.

(Seksikäs! Niin täysin vieras ja suuhun sopimaton sana minulle. Äkkiä olen jälleen viidentoista, ja saman luokan tytöt katsovat minua arvostelevasti, kun koitan uutta kampausta tai paitaa, jossa on erilainen leikkaus tai kuvio: mitä tuo yrittää. Noloa. Luulee olevansa jotain.)

Voi tosin olla, että U:n maku on aivan erilainen. Kokeilen viatonta hymyä peilikuvalle, ja päätän, että se saa nyt kelvata.

24 tuntia ennen

Kirjoitan viimeisen vastauksen U:lle. Tiedän minne olen menossa, mitä illalta on odotettavissa, numeron, josta U:n saa kiinni, miten olen pukeutunut. Ei suuseksiä, ei suutelua. Liikennevaloja käytetään. 

Katselen Frendejä ja lakkaan sormen- ja varpaankynnet punaisiksi, levittelen hiuksiin hoitoöljyä. Mahaa turvottaa hieman illallisen jälkeen, ei olisi pitänyt syödä sitä riisiä. Olen juonut koko päivän vihreää teetä, jotta ei tursuilisi sitten köysistä ihansiiskauheankamalana. Vähän plus miinus nolla, jos vetää heti perään hiilaripöhön. Pakastimessakin olisi pizzaa, mutta aion säästää sen session jälkeiselle päivälle, jos vaikka haluaisin vain maata koko päivän joko siksi, että oli ihan kamala kokemus tai siksi, että oli niin kiva kokemus, että masentaa kun mistään ei saa lisää.

Viesteilen Teijan kanssa, asiat ovat taas mallillaan nyt kun niihin on saanut muutaman päivän etäisyyttä. Se kysyy, mitä olen tehnyt tänään ja kerron ostelleeni alusvaatteita ja elämäni ensimmäiset stay up -sukkahousut.

"Ai huomiselle?"

"Jjjep."

En ole edelleenkään kertonut sille, millaista aktiviteettia olen menossa harrastamaan. Sen Teija tietää, että kyse on netissä tavatusta tyypistä ("Millä seksisivuilla sä oikeen liikut?") ja jos en laita sille viestiä viimeistään silloin ja silloin, se saa hälyttää joukot mun kämppään, josta löytyy tyypin yhteistiedot, meidän sähköpostikeskustelu ja tiedot ihmisistä, jotka tiedän U:n tuntevan. Aliisa ei ole kysellyt mitään, enkä minä ole kertonutkaan. Näin Sinkkuelämää-sarjan kasvattamana tuntuu niin epäreilulta, ettei minulla (vielä) ole ystäviä, joiden kanssa puida seksiasioita rennosti valkkarilasillisen ääressä.

9 tuntia ennen

Herään hyvin nukutun yön jälkeen, luullen että kello on jo sen verran, että täytyisi jo tehdä ruokaa ja mennä suihkuun, mutta onkin vasta varhainen aamu. Aikaa jää hyvin vain istua ja miettiä muita asioita. Jännitys alkaa kiertää vatsassa enkä todellakaan tarvitse mitään vihreää teetä. Mitenhän sitä onnistuu syömään ensinkään... Otankohan tämän nyt liian vakavasti? En voi vieläkään karistaa ajatusta siitä, että tässä oltaisiin toistamiseen menettämässä neitsyyttä. Tällä kertaa olen kuitenkin saanut kuukauden ajan henkistä preppausta. Kyllä, otan tämän liian vakavasti.

Mutta perkele, ei tämä olekaan minulle "ihan sama". Tänään on se päivä! Ensimmäinen sessio. Jukoliste. Kuka olisi uskonut.

7 tuntia ennen

Suihkuun. En jaksa enää odotella. Ajelen ihokarvat huolellisesti, rasvaan kuivat koipeni ja yritän olla murehtimatta raskausarpiverkostoa, joka peittää lantioluut (en ole ollut raskaana, ne tulivat murrosiässä kun lantio leveni ilmeisesti aika nopeaan). Saan höylästä pieniä haavoja jalkoihin. Alapäähän ilmestyy näppylöitä ja vetelen tuskastuneena sisäänkasvaneita ihokarvoja pinseteillä. Tämäkin olisi pitänyt tehdä edellisenä iltana ja laittaa päälle sinkkivoidetta ihoa rauhoittamaan. Näytän kynityltä kanalta.

5 tuntia ennen

Käherrän tukkaa epätoivoisena ja yritän ylettää myös takaraivolle. Viiden tunnin päästä kiharat vat todennäköisesti aivan lässähtäneet. Helvetti. Tarvitsisin parturikäynninkin pikaisesti.

4 tuntia ennen

Meikkaus. Syön keittoa ja laitan eväitä valmiiksi (täytyy ottaa myös hammasharja ja suuvettä...), taustalla soi kevyttä poppia. Kerron vielä kerran Teijalle, että jos en laita tähän mennessä viestiä, se sitten söi mut. Teija vastaa, että mua taidetaan muutenkin kohta syödä... Naureskelen ja paljastan suuren salaisuuden, että tuskinpa vaan, aukileikattujen kortsujen ei kanssa nyt jaksa alkaa säätää ja mä en muutenkaan välitä suuseksistä sillä tavalla vastaanottavana osapuolena. Se sanoo, että saas nähdä. Minä en sano enää mitään. Olisipa kinky-kavereita. Jos olisi, ne sanoisivat että niin, johtuu varmaan siitä kun sä olet subi eivätkä taivastelisi: "Et tykkää saada suuseksiä? Et ole vain saanut tarpeeksi hyvää!" Ehkä niinkin.

3 tuntia ennen

Kirjoitan pöydälle lapun U:n tiedoista. Pelkät faktat, salasanat viesteihin. Anna anteeksi, äiti. Jos nyt sitten kuolen, jää tiskitkin toisten tiskattavaksi.

1 tunti ennen

Käyn kolme kertaa bussin WC:ssä ja pelkään joka kerta vilauttavani kanssamatkustajille ohikulkiessani. Kuuntelen koko matkan musiikkia ja mietin, että takaisintulomatka on varmaan yhtä tuskaa. Auto on aivan täysi, on ensimmäinen lämmin päivä viikkokausiin, eikä minun pieneen laukkuuni mahtunut deodoranttia.

10 minuuttia jälkeen tapaamisajan

U on myöhässä, mutta laittaa minulle viestin. Seison Anttilan edessä ja tuijotan eteenpäin, puoliksi pohtien pitäisikö käydä tarkistamassa naama jostakin kemikaaliosaston peilistä. Täysin turhaa tässä vaiheessa. En ehtisi tehdä sille mitään. Pilaisin vain fiiliksen.

Ihmiset kulkevat ohitseni, useampi katsoo minua päästä jalkoihin ja jää tuijotamaan kenkiini. Katsovat pois. No niin. Hienoa. Nyt minulla on ilotyttö-olo.

30 minuuttia myöhemmin

U on halannut minua tiukasti, olemme kiirehtineet toiseen bussiin ja matkanneet läpi kaupungin. Minua ei laisinkaan enää jännitä, kaikki on sulanut jonnekin taka-alalle, enkä ajattele mitään. U asuu viihtyisällä alueella, jossa kaikki on niin kovin siistiä ja minä seuraan muutama askel hänen takanaan, hengitän sisään, hengitän ulos.

Älä anna minun kompastua. Älä anna minun sotkeutua jalkoihini. Älä anna minun änkyttää.

Kätesi ristiin laita, ettei perkele niskojasi taita.