Mitä jos täytyy mennä vessaan kesken kaiken? Kuinka kauan se kestää? Entä jos en kestä kipua? Entä jos kostun niin että lattialle valuu? Jos en kostu ollenkaan? Jos ei olekaan kivaa? Jos on tylsää? Jos tulee subdrop? Jos hävettää niin etten kestä?
U saattaa esittää kokeneempaa, mitä onkaan. U voi viedä minut minne tahansa. Siellä voi ollakin joku mies vastassa. Ne saattavat murhata minut ja heittää palaset roskikseen. Jos U tukkii suuni, en voi sanoa turvasanaa, ja jos se ei huomaakaan eleitäni ja menee liian pitkälle, saatan alkaa itkeä. En voi kertoa kenellekään, koska vastaus olisi "Mitäs läksit".
Minulla ei ole sopivia vaatteita. Kaikki rintaliivini ovat joko liian väljähtyneitä tai liian suuria, tissini käyttäytyvät omituisesti. Sukkanauhat ylläni eivät näytä samalta kuin paketin mallilla. Ei minulla ole mitään pikkusievää ja tyttömäistä.
Kuljen kaupungilla ja hypistelen sormissani erilaisia kankaita yrittäen kuvitella, ovatko ne sekä istuvia että tarpeeksi väljiä, jos U haluaa sitoa minut vaatteet ylläni. Irvistelen, kun sovituskoppien kirkas valo paljastaa jalkojen läikikkyyden ja totean, että minulla on aivan liian pulleat pohkeet. Ehtisiköhän tässä laihtua kolmessa viikossa? Mitä minä söisin ja joisin itse sessiopäivänä, jotta maha ei turpoaisi ja jotta verensokeri kuitenkin pysyisi tasaisena? Täytyy varmaan kertoa U:lle, että minä sitten olen joskus 10 vuotta sitten pyörtynyt liian alhaisen verenpaineen takia, niin voi käydä nytkin. Mitä ihmettä sitä heittäisi päälleen? Ei sellaisia vaatteita ole olemassakaan, jotka olisivat sekä paljastavia että viattomia että mukavia että hyvännäköisiä. Onko sillä väliäkään, jos U haluaa minut kuitenkin heti alusvaatteisilleen? Tai alasti... Minä haluan korsetin, mutta ei sellaista nyt vain hankita opiskelijabudjetilla tähän hätään.
... Kauheaa, jos U pitääkin minua epämiellyttävänä. Sellaista nöyryytystä minä en kestä. Minulle sopii hyvin, ettei tämä ehkä sisällä mitään varsinaisesti seksuaalista, mutta kyllä minä haluan, että D:ni on minusta kiinnostunut. Vaikkei koskisikaan, haluan hänen katsovan. Minä en halua nöyryytykseni tulevan siitä, että toinen pitää minua rumana. Kuola suusta valuen, ripsivärit ja huulipunat poskillakin haluan, että minuun katsotaan tyytyväisenä: "Sinä annoit minun tehdä tuon, ja minä tein."
Puoliksi odotan, että U peruisi kaiken. Hän ei ole vastannutkaan viestiini moneen päivään, joten jotain on voinut aivan hyvin sattua. Sikäli ikävää, että ehdin jo ostaa bussiliputkin, ihan vain jotta minun olisi sitten pakko mennä paikalle. Löydän melko kivan keveän ja ehkä vähän paljastavankin kesämekon eikä ilmeeni värähdäkään, kun myyjä taittelee pitsiset sukkanauhatkin ja stringit kauppakassiini. Tuntuu ihanalta ostaa jotain uutta ja pientä ihan vain tätä tarkoitusta varten. En minä sinkkuna ihan itselleni mitään koskaan osta ja kun seksiä ei ole koskaan tiedossakaan, ei ole niin väliksikään. Hyvistä alusvaatteista kuitenkin tulee itsevarma olo.
... Entä jos en pidäkään siitä yhtään? Jos tämä kuitenkin on pelkkää fantasiaa. U lyö minua kerran poskelle ja haluan lähteä kotiin. Osaankohan minä enää koskea toista ihmistä...
Muistan liian hyvin viimeisen kerran Vaniljaneidin kanssa, kun suudeltiin toista tuntia päiväpeitteellä ja minä makasin hänen päällään ja pelkäsin koskettaa. Minä en yhtään tiedä, millaista käytöstä U minulta odottaa tai miten minä itse tulen reagoimaan. Jos onkin huono päivä. Minulla. Hänellä. Jos kaikki on vain todella awkwardia. Leijun jonnekin pois, enkä ollenkaanhyvällä tavalla, vaan katselen itseäni ulkopuolelta ja yritän liikkua niin kuin näyttäisi hyvältä, puhua niin kuin ehkä kuuluisi puhua, mutta sanat tulevat ulos kömpelöinä ja vieraina eikä kipu ole ollenkaan nautintoa, vaan pelkkää kipua. Pidemmässä suhteessa tuollaista kestäisikin, mutta ei nyt, ei ensimmäisellä kerralla, kun tahdon kaiken menevän Hyvin.
U saattaa esittää kokeneempaa, mitä onkaan. U voi viedä minut minne tahansa. Siellä voi ollakin joku mies vastassa. Ne saattavat murhata minut ja heittää palaset roskikseen. Jos U tukkii suuni, en voi sanoa turvasanaa, ja jos se ei huomaakaan eleitäni ja menee liian pitkälle, saatan alkaa itkeä. En voi kertoa kenellekään, koska vastaus olisi "Mitäs läksit".
Minulla ei ole sopivia vaatteita. Kaikki rintaliivini ovat joko liian väljähtyneitä tai liian suuria, tissini käyttäytyvät omituisesti. Sukkanauhat ylläni eivät näytä samalta kuin paketin mallilla. Ei minulla ole mitään pikkusievää ja tyttömäistä.
Kuljen kaupungilla ja hypistelen sormissani erilaisia kankaita yrittäen kuvitella, ovatko ne sekä istuvia että tarpeeksi väljiä, jos U haluaa sitoa minut vaatteet ylläni. Irvistelen, kun sovituskoppien kirkas valo paljastaa jalkojen läikikkyyden ja totean, että minulla on aivan liian pulleat pohkeet. Ehtisiköhän tässä laihtua kolmessa viikossa? Mitä minä söisin ja joisin itse sessiopäivänä, jotta maha ei turpoaisi ja jotta verensokeri kuitenkin pysyisi tasaisena? Täytyy varmaan kertoa U:lle, että minä sitten olen joskus 10 vuotta sitten pyörtynyt liian alhaisen verenpaineen takia, niin voi käydä nytkin. Mitä ihmettä sitä heittäisi päälleen? Ei sellaisia vaatteita ole olemassakaan, jotka olisivat sekä paljastavia että viattomia että mukavia että hyvännäköisiä. Onko sillä väliäkään, jos U haluaa minut kuitenkin heti alusvaatteisilleen? Tai alasti... Minä haluan korsetin, mutta ei sellaista nyt vain hankita opiskelijabudjetilla tähän hätään.
... Kauheaa, jos U pitääkin minua epämiellyttävänä. Sellaista nöyryytystä minä en kestä. Minulle sopii hyvin, ettei tämä ehkä sisällä mitään varsinaisesti seksuaalista, mutta kyllä minä haluan, että D:ni on minusta kiinnostunut. Vaikkei koskisikaan, haluan hänen katsovan. Minä en halua nöyryytykseni tulevan siitä, että toinen pitää minua rumana. Kuola suusta valuen, ripsivärit ja huulipunat poskillakin haluan, että minuun katsotaan tyytyväisenä: "Sinä annoit minun tehdä tuon, ja minä tein."
Puoliksi odotan, että U peruisi kaiken. Hän ei ole vastannutkaan viestiini moneen päivään, joten jotain on voinut aivan hyvin sattua. Sikäli ikävää, että ehdin jo ostaa bussiliputkin, ihan vain jotta minun olisi sitten pakko mennä paikalle. Löydän melko kivan keveän ja ehkä vähän paljastavankin kesämekon eikä ilmeeni värähdäkään, kun myyjä taittelee pitsiset sukkanauhatkin ja stringit kauppakassiini. Tuntuu ihanalta ostaa jotain uutta ja pientä ihan vain tätä tarkoitusta varten. En minä sinkkuna ihan itselleni mitään koskaan osta ja kun seksiä ei ole koskaan tiedossakaan, ei ole niin väliksikään. Hyvistä alusvaatteista kuitenkin tulee itsevarma olo.
... Entä jos en pidäkään siitä yhtään? Jos tämä kuitenkin on pelkkää fantasiaa. U lyö minua kerran poskelle ja haluan lähteä kotiin. Osaankohan minä enää koskea toista ihmistä...
Muistan liian hyvin viimeisen kerran Vaniljaneidin kanssa, kun suudeltiin toista tuntia päiväpeitteellä ja minä makasin hänen päällään ja pelkäsin koskettaa. Minä en yhtään tiedä, millaista käytöstä U minulta odottaa tai miten minä itse tulen reagoimaan. Jos onkin huono päivä. Minulla. Hänellä. Jos kaikki on vain todella awkwardia. Leijun jonnekin pois, enkä ollenkaanhyvällä tavalla, vaan katselen itseäni ulkopuolelta ja yritän liikkua niin kuin näyttäisi hyvältä, puhua niin kuin ehkä kuuluisi puhua, mutta sanat tulevat ulos kömpelöinä ja vieraina eikä kipu ole ollenkaan nautintoa, vaan pelkkää kipua. Pidemmässä suhteessa tuollaista kestäisikin, mutta ei nyt, ei ensimmäisellä kerralla, kun tahdon kaiken menevän Hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti